Ihmeellinen uusi ihminen

Ihmeitä ja onnellisia asioita tapahtuu kaiken aikaa.

Ja eikö vain olekin niin, että aina myrskyn jälkeen aurinko taas pilkottaa?

Minulla on vähän turhan intensiivinen tapa analysoida kaikkia asioita. Entisiä ja tulevia.
Yliajatella kaikenlaista. Että mitä sitten jos ja kun tapahtuu sitä ja tätä. 

Lähtökohtaisesti tämä on varmasti ihan hyvä juttu. On aivan tervettä käsitellä menneet ja ottaa niistä opiksi. Ja siirtyä tulevaan valmistautumalla hyvin tässä hetkessä.

Myrskyjen jo mentyä on satuttavien kokemusten ja pettymysten muistelu kuitenkin rasittavaa. Teen sitä ihan liikaa. Kestää joskus hyvinkin kauan löytää se hetki, jonka jälkeen voi olla pelkästään kiitollinen kokemuksistaan.

Nyt-hetkessä elämistä opettelen joka päivä.

● ● ●

Juuri nyt ja tässä asiassa olen pohtinut tulevaisuutta. Auringonpaiste edellä.

Ihmeellinen uusi ihminen. Sateileva auringonkukka.


Vanhimmat lapseni ovat jo aikuisia ja olen useinkin miettinyt mummiutumista.

En ole mummiutumista sen kummemmin odottanut tai toivonut. Lapsillani on omat elämänsä ja katselen kiinnostuneena vierestä heidän valintojaan. Kuljen mukana. Autan jos voin silloin kun he apua tarvitsevat.

Toki minulta löytyy joka asiaan mielipide (toisinaan silloinkin kun sitä ei edes kysytä), mutta heidän valintoihin en halua puuttua.

Olen jo vuosia pohtinut, että milloin tämä mummiutuminen saattaisi tapahtua ja miten siihen lopulta reagoin.

Hypinkö riemusta vai itkenkö liikutuksesta kun saan kuulla siitä?

● ● ●

Nuoripari oli tulossa eräänä iltana luokseni käymään. Olin saanut jo usean viikon ajan sinnikkäästi viestiä Universumilta, että kohta tapahtuu perhepiirissä jotain ihanaa.

Mitä lähemmäksi tuo ilta tuli, sitä varmempi olin, että he odottavat vauvaa. Sen hetken kun koetin haastaa intuitiivisia fiiliksiäni, ajattelin heidän ehkä menneen kihloihin. Mutta eiiii….ei se sitä ole.

Kun sitten näin miniäni, säteilevän kauniina, olin aivan varma.

Toki hän on aina ollut kaunis nainen, mutta tiedätte sen odottavan naisen erityisen hehkun.

He kertoivat minulle antamalla tämän kirjan.

Ihmeellinen uusi ihminen. Isoaiti kerro minulle kirja.

Seuraavat tunnit kuluivat hujauksessa vauva-juttujen parissa. Tuntui, että ihan sitä pakahtuu onnesta eikä omille vauvahöpötyksille tule loppua.

Aivan kuin saisin itsekin elää odottamisen onnea vähän uudestaan. Tykkäsin odotusajoista paljon. Ja synnytysten muistelu on juuri niitä naisten inttijuttuja, joita ei koskaan väsy muistelemaan.

● ● ●

Täällä sitä kuljetaan kuulkaa vieläkin hymy korvissa. Ja kun ajattelenkin tulevia aikoja, nousee liikutuksen kyyneleet. En malta odottaa, että pääsen tutustumaan tähän rakkaaseen sieluun!

Elämä on välillä vaan niin kaunista ja ihmeellistä.

Viime vuodet on olleet mulle erityisen raskaita ja nyt sitten saan kohdata tällaista onnea. 

Kiitos Universumi!