Minimalismista puhuttaessa tarkoitetaan useimmiten elämistä kodissa, joka on hyvin pelkistetty ja kaikki turha tavara karsittu pois.
Suuret elämänmuutokset ja henkiselle polulle lähteminen on tarkoittanut minulle minimalistisen ajatusmaailman soveltamista kodin lisäksi myös muihin elämänalueisiin. Näiden muutosten vuosien aikana olen karsinut, kaiken turhan tavaran lisäksi, elämästäni myös kaikki muut asiat, jotka veivät voimavarojani ja aikaani aivan turhaan.
Minimalismista on tullut elämäntapa.
Haluan keskittyä vain minulle aidosti tärkeisiin ja iloa tuottaviin asioihin.
Superpelkistetty, steriili, mustavalkoinen koti ei ole omaan makuuni, mutta omanlaisella tyylillä toteutettuna hyvin pelkistetty sisustus on raikas ja avara. Kun koti on selkeä, on järjestyksen pitäminen ja siivoaminenkin helppoa.
Kun ihan puhtaasti tavaran määrää ajattelee, niin turhan karsimisella on monia hyötyjä.
Vielä kun jokaiselle tavaralle on periaatteessa oma paikkansa, ei mitään tavarakasoja ole missään eivätkä tavarat loju siellä täällä. Kun vaatekaappi on mahdollisimman karsittu, on helppoa löytää päällepantavaa.
Milloin viimeksi siivosit vaatekaappisi ja poistit sieltä kaiken mitä et käytä? Etenkin ne vaatteet, joita ei ole käyttänyt vuosiin, kannattaa armotta joko laittaa myyntiin tai kierrätykseen.
Jokainen uusi hankinta on harkittu. Aika harvoin tulee hankittua mitään muuta kuin mitä todella tarvitsen. Rahaakin säästyy kun ei osta mitään turhaa.
Ainoa heikko kohtani on kosmetiikka – etenkin luonnonkosmetiikka – kuin myös erilaiset superfoodit ja lisäravinteet. Niiden kohdalla kyllä huomaan välillä mopon lähteneen käsistä. Käytän kyllä kaiken hankkimani, mutta vähemmälläkin tulisin toimeen.
Haluan silti sallia itselleni tämän ”heikkouden”, sillä rakastan ihonhoitotuotteita ja terveyttä edistäviä ravinteita. Minulle on tärkeää pitää huolta kropasta hoitamalla ja hemmottelemalla itseäni näinkin.
Minimoimalla tavaramäärä on helpompaa hahmottaa oma elinympäristö.
Ja ehdottomasti on niin, että energia virtaa vapaammin väljässä tilassa. Ajatus kulkee selkeämmin kun ympäristö on siisti. Sotku ja epäjärjestys häiritsee keskittymistä ja jos sellaista on näköpiirissä, alan aivan ensimmäiseksi laittamaan paikat kuntoon ennen kuin voin ryhtyä enemmän älyä vaativiin hommiin.
Olen kyllä yrittänyt karaistaa itseäni olemaan vähän sallivampi tämän suhteen, mutta se on haastavaa. Lasten myötä toki rentous on vähän lisääntynyt kun on pakostakin pitänyt hyväksyä lievää epäjärjestystä, etenkin ihan pikkulapsiaikoina.
Tavaroita on tullut karsittua myös kuin itsestään lukuisten muuttojen johdosta. Siksipä pakkaan muutossa aina itse, koska voin samalla käydä jokaisen tavaran läpi ja päättää lähteekö se uuteen kotiin, meneekö myyntiin vai roskiin.
Perfektionismin piirteillä, joista kirjoitin aiemmin, on hyvinkin paljon tekemistä minimalistisen ajattelutavan kanssa. Mietin usein, missä menee järkevyyden ja turhan viilailun raja.
“Vähemmän on enemmän” ajattelutapa koskee muutakin omaisuutta kuin kodin tavaroita. Joku viisas on todennut, että “mitä vähemmän omaisuutta sen onnellisempi elämä”.
Jos minulla olisi omakotitalo, mökki, vene ja pari autoa, luultavasti olisin helisemässä. Kaikesta pitää kuitenkin huolehtia jos itselleen omaisuutta hankkii. Huolenpito vie aikaa, voimia ja myös rahaa.
Arvostan todella korkealle täysin fyysisesti ja henkisesti vapaata aikaa. Nautin vaan niin paljon enemmän vapaasta ja yksinkertaisesta elämästä kuin omistamisesta.
Tavaramäärän pitäminen mahdollisimman pienenä on siis minimalistisen ajattelutavan lähtökohta.
Tämän lisäksi minimalismi tarkoittaa minulle keskittymistä niihin asioihin ja ihmisiin, jotka ovat itselleni oikeasti tärkeitä.
Jätin joitain vuosia sitten palkkatyön liike-elämässä. Se elämä ei ollut enää minua varten.
En osallistu mihinkään sellaiseen tilaisuuteen, johon en tunne vetoa.
Todellisten ystävien määrän voi laskea yhden käden sormilla. Kavereita ja tuttuja on paljon ja hekin ovat tärkeitä, mutta yhteydenpito on lähinnä satunnaista. Introvertti luonne vaikuttanee siihen, että nautin paljon enemmän kahdenkeskisistä tapaamisista kuin isoista porukoista.
Pyrin pitämään kalenterini aina mahdollisimman tyhjänä. Silloin vielä kun arki oli kiireisempää eli kun kävin palkkatyössä, pyrin jo tähän samaan. Aika monilla perheellisellä kalenteri on täynnä omia ja lasten menoja ja harrastuksia. Jo pelkästään lasten koulupäivä ja itsellä työpäivä oli sen verran kuormittava, että mahdollisimman monet vapaat illat olivat ehdottoman tärkeitä palautumisen kannalta. Sain kyllä ihmettelyä siitä kun omilla lapsilla oli vain yksi tai korkeintaan kaksi harrastusta. Mutta eivät he sen enempää edes toivoneet. Myös lapset tuntuvat arvostavan riittävää palautumista ja luovaa joutilaisuutta.
● ● ●
Minulle minimalismi on elämäntavan lisäksi ajattelutapa, joka koskettaa kaikkea mitä olen ja mitä teen.
Olen huomannut olevani paljon onnellisempi kun elämä on yksinkertaista.
Karsimalla pois turhat tavarat ja turhat asiat elämästäni, teen samalla tilaa niille, jotka tuovat siihen iloa ja lisäarvoa. Mitä vähemmän niitä asioita on, sitä enemmän on aikaa keskittyä jokaiseen niistä.
Lopulta tarvitsemme hyvin vähän ollaksemme onnellisia. Uskon, että rikkaan elämän sisältö tulee ihan muualta kuin maallisesta omaisuudesta. Se rikkaus on sisällämme. Ulkopuoliset meille tärkeät asiat ja ihmiset voivat tuoda siihen ainoastaan täydennystä.
Oletko sinä valinnut elämääsi ne asiat, joista aidosti nautit?
Jo ihan pienikin muutos nykytilanteeseen voi tuoda yllättävän paljon lisää energiaa arkeen ja aikaa jollekin itsellesi tärkeälle asialle.
Minimalismista puhutaan jo eräänlaisena filosofiana ja siitä kirjoitetaan paljon maailmanlaajuisesti.
Tässä on mielestäni hyvä artikkeli, jonka lopussa on myös lista minimalistisen elämäntavan harjoittajien blogeista.